Milloin insuliinihoito on tarpeen tyypin 2 diabeteksessa?

 

Tyypin 2 diabetes on monitekijäinen sairaus. Selkokielellä se tarkoittaa, että T2 diabeetikot eivät ole ”valettu samasta muotista”, vaan taudista on kliinisesti erotettavissa alamuotoja. Insuliiniresistentti tautimuoto on näistä selkeästi yleisin. Arviolta noin 80 % tyypin 2 diabetesta sairastavista on tämä tautimuoto.

 

Insuliiniresistentti tautimuoto

 

Insuliiniresistentin tautimuodon perussyynä on ylipaino ja siihen liittyvä insuliinin vaikutuksen häiriö eli insuliiniresistenssi. Insuliinin eritys haimasta on useimmiten näillä potilailla etenkin taudin alkuvaiheessa jopa lisääntynyt, mutta silti riittämätöntä pitämään verensokeritasoa normaalina. Ajan saatossa insuliinierityksellä on kuitenkin taipumus heiketä, ja on mahdollista, että potilaalle kehittyy jopa täydellinen insuliinipuutos.

 

Insuliiniresistentin tyypin 2 diabeteksen hoidossa keskeistä on elintapahoito ja siihen liittyen riittävä painon pudottaminen. Näiden lisäksi tarvitaan yhtä tai useampaa suun kautta otettavaa diabeteslääkettä tai pistettäviä suolistohormilääkkeitä eli ns. GLP-1 reseptoriagonisteja. Kärjistäen voidaan sanoa, että tässä tautiryhmässä insuliini pidetään takataskussa siihen asti, kunnes kaikki muut hoidot on läpikäyty tai voidaan olettaa, että hoidon tehostaminen muilla lääkkeillä ei johda riittävään hoitotasapainoon.

 

Insuliinierityshäiriöiset tautimuodot

 

Insuliiniresistentin tautimuodon lisäksi osalla T2 diabetespotilaista taudinkuvaa hallitsee heikentynyt insuliinineritys. Näistä potilaista osalla voi olla hitaasti muhitteleva haiman insuliinia tuottavien beetasolujen autoimmuunitulehdus, joka voi johtaa insuliinierityksen täydelliseen ehtymiseen. Tästä tautimuodosta käytetään nimitystä LADA-tyypin diabetes. Aina heikentyneen insuliinierityskapasiteetin taustalla ei kuitenkaan ole autoimmuunitulehdusta vaan osalla potilaista haiman insuliinineritys voi olla muista syistä heikentynyt.

 

Miten sitten tunnistaa insuliinierityshäiriöisen T2 diabetespotilaan? Potilailla tyypillisesti ei ole ylipainoa ja ominaista on etenkin merkittävät verensokeritason nousut aterioiden jälkeen. Insuliinierityshäiriöisille tyypin 2 diabetespotilaille insuliinihoito voi olla perusteltu hoitomuoto jopa taudin alkuvaiheessa.

 

Riippumatta tyypin 2 diabeteksen tautimuodosta, insuliinierityksen heikentyminen on aina yksilöllistä ja osin ennakoimatonta. Insuliinierityksen vähenemisen seurauksena verensokeritaso nousee. Sokeritasapainon huonontuminen lisää diabetekseen liittyvien liitännnäissairauksien riskiä. Tämän vuoksi riittävän tiheä seuranta, potilaiden verensokerin omaseurantamittaukset ja hoidon tehostaminen riittävän ajoissa ovat keskeisiä.

 

Tyypin 2 diabeteksen insuliinihoidon perustana on lähes poikkeuksetta perusinsuliini tautimuodosta riippumatta. Sen tarkoituksena on hillitä maksan liiallista sokerintuotantoa koko vuorokauden ajan ja tavoitteena saavuttaa mahdollisimman normaali verensokeri aterioiden välillä sekä öisin. Ateriainsuliini tulee kyseeseen, mikäli asianmukaisesta perusinsuliinihoidosta huolimatta aterian jälkeen verensokeritaso nousee liikaa.

 

Ilkka Vauhkonen Dos. Endokrinologi Head of Medical Affairs Novo Nordisk Farma Oy

 

Viitteet

1. Tyypin 2 diabetes. Käypä hoito -suositus, (viitattu 01.09.2021). www.kaypahoito.fi

FI21DI00065 09/2021